Päivä 8: Kidagil - Akrar

Vaativien vuoristopäivien jälkeen meille luvattiin, että loput kaksi päivää olisivat helppoja ja mukavia. Lähdimme Kidagilista kohti Godafossin vesiputousta. Tölttäsimme kivoja joenrantapolkuja Skjalfandfljot-jokea seuraillen noin tunnin verran hienossa säässä. Minulla oli uusi tuttavuus Silvera, joka oli ihan mukavatölttinen ratsu. Satu meni myös uudella hevosella, Prinsillä, joka oli nimestään huolimatta eri hevonen kuin aiempi Prins.

Vaihdoimme hevosia ja sain Skarpurin, mutta se riiputti hieman oikeaa etujalkaansa ja tutkimisen jälkeen selvisi, että jalka oli hieman turvonnut. Jouduin vaihtamaan hevosta ja koska olin tauolla tuntenut hieman alaselkäkipua, pyysin helppoa hevosta ja sain pullean Thorhallur Midill – nimisen hevosen. Se oli erittäin hidas ja halusi lähinnä ravata. Ei siis ehkä sopivin juuri selkäkipua ajatellen. Satu sai Valjandin, jolla oli jo mennyt aiemminkin.

Ylitimme ison ja syvän joen ja saavuimme upealla Godafoss-vesiputoukselle. Ratsastimme sen laidalle ja puisen sillan ylitse. Sadat turistit ottivat meistä valokuvia ja näky olikin varmasti hieno, kun 80 hevosta ylitti putouksen. Hevosille oli varattu pieni aitaus kahvilan viereen ja ne olikin hieman vaikea saada ajettua sinne, kun parkkipaikka oli täynnä autoja ja turisteja... Kävimme kahvilla ja jäätelöllä ja aikaa oli myös käydä ihailemassa vesiputousta. Olimme olleet paikalla jo edellisenä vuotena, joten jätimme putouksella käynnin väliin tällä kertaa.

Vaihdoimme vielä hevosia loppumatkan ajaksi. Selkäkipu oli yltynyt aika pahaksi ja kävely oli kivuliasta. Onneksi hevosen selässä istuminen onnistui. Sain Jounatanin, jonka Bjarni lupasi oleva Skarpur-kakkonen. Se olikin tyyliltään ja kooltaan sitä muistuttava. Ihana ja tasainen töltti! Satu meni taas Oulinalla. Ratsastimme ison kukkulan yli pehmeitä ratsastuspolkuja ja laskeuduimme seuraavaan jokilaaksoon. Laskeutumisvaiheessa tuli isohko puro, jonka yli hevoset hyppäsivät kukin omalla tyylillään. Yksi ratsastajista putosi hypyssä, samoin toinen hieman myöhemmin, kun hänen hevosensa lähti ryntäämään takaryhmästä kohti laumaa.

Tölttäsimme jokilaaksossa vielä hiekkateitä pitkin ilta-auringon paisteessa ja saavuimme Akrarin maatilalle, jonne jätimme hevoset yöksi. Päivän matka oli noin 35 kilometriä ja sujui kuulemma nopeammin kuin aiemmin.

Meidät vietiin autoilla Saltvikin kotifarmille. Oli mukavaa saapua tuttuun paikkaan ja nähdä taas kaunis meri- ja vuoristomaisema. Hotpoolit odottivat meitä kuten myös maukas illallinen. Saimme illallisen jälkeen omat Riding Iceland –t-paidat ja kaikki me, jotka olimme käyneet aiemminkin, saimme upeat Riding Iceland 66 North –fleecehupparit. Ihana tapa muistaa meitä ja upeat tuotteet!