Viimeinen ratsastuspäivä koitti ja hieman haikeissa tunnelmissa ajoimme Akrariin hevosia hakemaan.Jäljellä oli 40 kilometrin osuus, joka oli meille tuttu jo edelliseltä vuodelta. Skarpur, jonka jalka oli edelleen kipeä ja pari muuta hevosta erotettiin laumasta ja vietiin trailerilla kotiin.
Olimme saaneet toivoa hevosia viimeiseksi päiväksi. Yritin toivoa helppotölttisiä hevosia, koska selkä oli edelleen kipeä. Sainkin ensimmäiselle osuudelle toiveeni mukaisesti Gaivan, joka tosin stressasi aika paljon laumasta ja heitteli päätään. Töltti oli kuitenkin hyvää ja helppoa. Sadulla oli toivehevonen Oulina.
Ratsastimme jokilaaksossa ja Vatnshlidin koivumetsän läpi Vestmannsvatn-järven vieressä korkealla kukkulalla. Laskeuduimme kukkulalta ja valmistauduimme ylittämään 100 metriä leveän Laxa-joen. Vettä tuntui olevan ehkä vähän vähemmän kuin edellisvuonna, mutta ylitys oli silti upea kokemus. Ylityksen jälkeen pidimme taukoa joen rannassa, jossa hevoset olivat vanhoissa kiviaita-aitauksissa.
Vaihdoimme vielä hevosia ja sain toiveeni mukaisesti Jounatanin ja Satu toivomansa Godin. Alkoi viimeinen ratsastusosuus. Kiipesimme korkean kukkulan päälle ja ratsastimme kymmenen kilometriä pehmeitä ratsastuspolkuja nummen läpi. Laskeuduimme sitten rinnettä alas, ylitimme pienen joen ja päästimme tämän jälkeen lauman ohittamaan ratsastajat. Tarkoitus oli, että lauma saisi mennä omaa, nopeaa tahtiaan kotiin. Ratsut kuitenkin hieman kuumenivat lauman ohituksesta ja niissä, erityisesti Godissa, oli pitelemistä selkään nousussa ja sen jälkeen jonkin aikaa, kunnes käännyimme ratsastamaan hieman eri reittiä loppumatkan.Saavuimme noin puolen tunnin päästä aurinkoisessa säässä Saltvikin farmille. Jäljellä oli satuloiden ja suitsien pesu ja onneksi ne olivatkin paremmassa kunnossa kuin edellisellä kerralla! Sitten taas hot poolin kautta illalliselle, jossa oli tarjolla juhlan kunniaksi karitsan potkaa ja muita herkkuja.
Ruuan jälkeen oli vuorossa isäntien show, johon kuului hassuja asuja ja lauluesityksiä. Sen jälkeen saimme kaikki osallistumis-diplomit, joihin oli merkitty lempihevosemme ja meidät ”lyötiin Sprengisandurin ritareiksi” juhlallisin menoin. Ilta jatkui keittiödiskon merkeissä...
