Alkusyksyn upealla ratsastusvaelluksella Ylläksellä

Poroja ja tuntureita, joen ylityksiä ja pehmeitä tölttipolkuja. Pitkiä laukkasuoria Lapin lumoavassa luonnossa. Ja ennen kaikkea hevosia, jotka vievät sydämen. 

Katso kaikki kuvat tästä 

Tänä kesänä päätimme jättää Islannin ratsastusreissun väliin ja keskittyä Suomen issikkavaellusmahdollisuuksiin. Olimme kuulleet suosituksia Ylläksen Vaellushevoset -tallista (entinen Lapin vaellushevoset). Syksyisin siellä järjestetään viiden päivän pituisia ratsastusvaellusleirejä, joista meille löytyi sopiva leiri 24. - 28.8. Mukaan lähti meidän siskosten lisäksi Sadun ystävä Laura.

Tunnelmallisessa hirsitalossa majoituttiin leirin ajan

Lensimme Rovaniemelle, koska Kittilän lentokenttä oli suljettu remontin takia elokuun ajan. Vuokrasimme Rovaniemen lentokentältä auton, jolla hurautimme parin tunnin Rovaniemen keskustassa hengailun jälkeen Ylläksen Äkäslompoloon. Matkaa oli pari sataa kilometriä ja se kesti noin 2,5 tuntia. Ajon aikana kohtasimme tiellä runsaasti poroja, joita sai ihan tosissaan varoa, ne kun eivät itse väistä autoja.

Saavuimme tallille jo sunnuntai-iltana, koska varsinainen leiri alkoi heti maanantaina klo 9. Perillä paikan emäntä Virpi otti meidät vastaan ja kertoi meille majoitusvaihtoehdoista. Valitsimme hirsitalon yläkerran, jossa oli sopivasti nukkumapaikat kolmelle. Ilta sujui mukavasti saunomisen ja iltapalan merkeissä.

Ensimmäisen päivän helteiset säät ja hienot näkymät

Maanantaiaamuna saapui paikan päälle myös Ulla, neljäs leiriläisemme. Tällä kertaa meitä ei ollutkaan tämän useampaa. Virpi oli valinnut meille leirin ajaksi omat hevoset, joilla ratsastaisimme joka päivä. Laura sai Glaesirin, Satu Neistin, Ulla Flosin ja minä Snillen. Hevoset asustelivat metsätarhassa, josta niillä oli pääsy pihattotalliin.

Haimme hevoset tarhasta, ruokimme ja harjasimme ne ja laitoimme kuntoon ratsastusta varten. Satulalaukkuihin pakattiin päivän eväät ihmisille ja hevosille. Suuntasimme ensimmäisen päivän vaellukselle. Maanantain vaellus oli pituudeltaan vajaa 20 km. Sää oli helteinen ja sekä ratsastajille että hevosille tuli melko kuuma. Tiistaista torstaihin päivämatkat olivat reilun 30 kilometriä. Sääkin viileni vähitellen ja oli ratsastukseen miellyttävämpää.

Hiekkateitä oli hyvä töltätä ja laukata vauhdikkaasti

Vaelluspäivien aikana ratsastimme upeissa maastoissa, joissa ei paljon muita näkynyt. Muutama auto tuli hiekkateillä vastaan ja kohtasimme koskella yhden kalastusporukan.

Reitit koostuivat pehmeistä hiekkapoluista, metsäautoteistä, metsäpoluista ja hiekkateistä. Reiteillä oli runsaasti upeita pitkiä laukka- ja tölttisuoria ja välillä päästiin myös ratsastamaan rinnakkain, mikä toi lisäintoa ja -vauhtia myös hevosille :) Vauhti oli välillä metsäisillä hiekkapoluilla kovaa ja välillä saikin olla tarkkana, etteivät puiden oksat osuneet kasvoihin. Reitit johtivat meidät Kaupinselälle, Valkeajoelle ja Jokijärvelle.

Näimme paljon poroja reittien varrella. Hevoset eivät olleet niistä millänsäkään, mutta porot kyllä juoksivat vauhdikkaasti hevosia karkuun. Uskomatonta, miten monia eri värejä poroissa on – ei pelkästään sitä harmaata, mitä on tottunut yleensä näkemään.

Hevosten juottoa kirkaassa joessa

Ylitimme paljon jokia, joista hevoset saivat myös juoda ja helteellä hetken vilvoitella oloaan. Myös pari puroa tuli vastaan ja ne kukin hevonen ylitti tyylillään - Snillellä oli tapana tehdä ennalta-arvaamaton valtava loikka :)

Taukoja pidettiin maanantaina ja perjantaina yksi ja muina päivinä kaksi. Hevoset saivat lepohetken lisäksi tauoilla aina myös ruokaa. Taukopaikat olivat kauniita ja sijaitsivat monesti joen varrella. Virpi kokkasi meille maistuvat lounaat ja kahvit.

Issikkamme olivat varmoja ja pehmeitä tölttääjiä, joilta löytyi tarvittavaa vauhtia, mutta myös järkeä ja varmoja jalkoja välillä hankalassa maastossa. Oli mukavaa saada sama hevonen leirin jokaisena päivänä, niin yhteistyö hevosen kanssa syveni päivien mittaan. Vain Satu joutui vaihtamaan puolessa välissä hevosta, kun Neisti alkoi lievästi ontua takajalkaansa. Satu sai korvaushevoseksi Lysin, josta taisi tulla Sadun ehdoton suosikki :)

Iltaisin oli rentouttavaa käydä ratsastuksen jälkeen saunassa. Lähistöllä oli myös järven rannassa oleva uimapaikka, jossa käytiin pulahtamassa yhtenä iltana. Päivälliset olivat suussa sulavia ja ne toimitti meille naapurin pitopalvelu. Aivan ihania ruokia ja jälkkäreitä! Iltapalakin jäi parina iltana väliin, kun maha oli niin täynnä maistuvan päivällisen jäljiltä.

Napis 2 -leffan maailman ensi-illassa

Ratsastuspäivien jälkeen oli mukavinta oleilla talolla, mutta kävimme yhtenä iltana myös reipastelemassa kävelyllä läheisellä Kuerjoelle. Kiipesimme koskea reunustaville kallioille, josta oli upeat näköalat Kuerlinkka-koskelle.

Samaan aikaan leirimme kanssa sattui olemaan KinoYlläs-leffafestivaali, jossa oli maailman ensi-illassa Napapiirin sankarit 2 -leffa. Jonottamalla saimme täpärästi viimeiset liput ensi-iltaan, joka pidettiin Ihmisen rinki -ulkoilmanäyttämöllä. Sää oli kolea ja pukeuduimme lämpimästi. Myös leffan tähdet olivat paikalla ja pitivät esityksen alussa puheita punaisella matolla, kun odoteltiin illan pimenemistä. Leffa oli huippuhauska ja tunnelma katsomossa loistava. Oli tosi hieno sattuma, että pääsimme kokemaan sen leffan kuvausmaisemissa pidettävässä ensi-illassa!

Perjantaina oli jäljellä hieman lyhyempi päivä ja matkaa kertyi reilun 10 kilometrin verran. Starttasimme jo tuntia
normaalia aiemmin matkaan, koska päiväksi oli luvattu runsaita sateita. Vaelsimme Kuertunturin rinteille, johon jätimme hevoset odottamaan ja kipusimme jalan louhikkoisen tunturin huipulle.

Kuertuntunturi oli vaikeakulkuinen ja näkymät sumuiset

Maasto oli aika vaikeakulkuista ja liukasta tihkusateen takia. Tunturin rinteiltä löytyi jättikokoisia mustikoita, joita veimme myös hevosille tuliaisiksi. Suuntasimme tunturilta kohti kotaa, jossa pidimme viimeisen lounastauon. Paistoimme makkaraa ja jälkkäriksi Virpi teki ihania lettuja, joiden kanssa oli tarjolla omenahilloa ja kermavaahtoa, nam! Nokipannukahvien kanssa olisi ollut vielä pullaakin, mutta niistä osa meni hevosten suihin, kun ihmisten mahoihin ei enää mahtunut enempää ruokaa... Lähes ähkyssä suuntasimme viimeisten töltti-ja laukkapolkujen kautta tallille.




Leiri oli aivan upea kokemus ja sitä voi suositella kaikille lämpimästi! Ensi syksynä ehkä uudestaan!

Syksyä ja talvea varten on varastoituna 130 km:n edestä hevosenergiaa!

Katso kaikki kuvat tästä