Reitti asunnolle oli ollut hieman hakusessa, mutta onneksi kartan avulla löytyi vihdoin reitti oikeaan paikkaan. Auto oli jo puolillaan iloisia ratsastajia ja kävimme hakemassa loput osallistujista eri puolilta Reykjavikia niin, että auto oli lopulta kokonaan täynnä. Samalla saatiin pieni sightseeing-kierros kaupungin sellaisista kaduista, joilla ei ehkä muuten tulisi käytyä. Yhteensä meitä oli matkalla 19 ratsastajaa Ruotsista, Norjasta, Saksasta, USA:sta ja Hollannista.
Suuntasimme sitten kohti vaelluksen aloituspaikkaa eli Fossnessia. Matka taittui noin kahdessa tunnissa ja vuorilla oli välillä niin sumuista, ettemme nähneet kuin pari metriä eteemme. Ajoimme kerran harhaan, mutta pääsisimme sitten hevosaitauksen luo, jossa meitä odotti noin 80 issikkaa. Perillä tietysti satoi kaatamalla, joten jouduimme vaihtamaan ratsastusvaatteet hieman kaoottisesti sateessa. Onneksi sopivan kokoiset sadevaatteet ja kypärä löytyivät suhteellisen helposti.
Sitten olikin aika laittaa kuntoon reissun ensimmäiset hevoset. Sain Fynin, joka oli yhden viime vuoden suosikkini, Skarpurin, veli, isokokoinen rautias ruuna. Satu taas sai valkoisen hevosen nimeltään Ölkovri. Lähdimme liikkeelle lauman kanssa sadesäällä, hyviä ratsastuspolkuja, joissa tosin oli välillä isojakin laavakiviä. Edettyämme vain jonkin aikaa yksi hevosista kompastui kiveen ja vieri ratsastajineen kumoon. Ratsastaja sai nenäänsä ja otsaansa ruhjeita ja joutui keskeyttämään ratsastuksen. Onneksi huoltoauto oli lähellä ja hän pääsi sen kyytiin.
Vaihdoimme hevosia noin puolessa välissä matkaa. Sain viime vuodelta tutun Natanin, joka tänä vuonna tuntui kovasuisemmalta ja vauhdikkaamalta. Satu sai myös tutun Glauman, joka tuntui tänä vuonna puolestaan rauhoittuneen hieman menohaluiltaan. Tölttäsimme eteenpäin Pjorsardalurin laaksossa, ylitimme muutamia jokia ja kävimme myös tutustumassa ilman hevosia Stöngin vanhassa viikinkikylässä, jonne oli uudelleen rakennettu perinteinen viikinkiajan talo. Näimme hevosten selästä myös yhden Islannin korkeimmista vesiputouksista, Haifossin.
Päivän noin 30 km osittain hieman sateisen ratsastuksen jälkeen päädyimme Holaskogurin vierasmajalle. Siellä majoituimme isoissa yhteisissä huoneissa patjamajoituksessa ja tutustuimme toisiimme Hannan kokkaaman maistuvan illallisen lomassa.
