Ekin video Islannista

Eki teki upean videon pyörämatkastaan Islannissa. Kohdassa 6:09 meidän ratsastusryhmämme ohittaa Ekin Sprengisandurilla.


 
Iceland - bike touring the highlands from Eki on Vimeo.

Mahtava Sprengisandurin reissu!

Reilu pari viikkoa sitten palasimme takaisin Islannista. Sprengisandurin ratsastusreissu oli aivan mahtava kokemus! Hevoset olivat upeita ja nopeita, maisemat sekä kuumaisen karuja autiomaassa että huimaavan kauniita jokilaaksoissa. Tapasimme vanhoja tuttuja ratsastajia ja saimme uusia hevos- ja ihmisystäviä.

Ratsastimme 370 kilometriä Sprengisandurin erämaassa eli lähes koko Islannin halki lounais-kaakko-suunnassa. Lähdimme matkaan lounaasta viimeisen maatilan luota ennen Sprengisanduria ja saavuimme kaakossa ensimmäiselle farmille erämaan jälkeen. Tästä jatkoimme vielä parin päivän matkan järjestäjien kotitilalle Saltvikiin. 9 päivän ratsastusurakka tuntui etukäteen hurjan vaativalta, mutta loppujen lopuksi se sujui yllättävän helposti ja kroppakin kesti rääkin hyvin. Vain vuoristosta laskeutumispäivä oli niin vaativa, että olimme taitojemme äärirajoilla.

Sää oli suhteellisen hyvä koko reissun ajan - vain yhtenä päivänä satoi rankemmin, aurinkoakin nähtiin monena päivänä, mutta tuuli erityisesti jäätiköiden välissä oli hyytävä.

Mukana reissussa oli 19 ratsastajaa eri maista, 4 paikallista opasta, noin 80 islanninhevosta, kokki ja Trölli-huoltoauto perävaunuineen. Ratsastimme useimmat päivät siten, että osa ratsastajista oli eturyhmässä ja osa takaryhmässä. Vapaana kulkevat vaihtohevoset liikkuivat ryhmien välissä ja niitä piti tarpeen mukaan paimentaa, että lauma pysyi kurissa ja oikealla reitillä. Hevosia vaihdettiin 2-3 kertaa päivässä ja pääasiassa etenimme koko ajan töltissä.

Nyt myös päivittäiset blogipostaukset matkan varrelta ovat valmistuneet ja niihin pääsee tutustumaan alla. Tutustu myös kuvagalleriaan. Videokooste kypäräkameran otoksista valmistuu myöhemmin.

Islantiin on päästä ehdottomasti vielä uudestaan! Päässä soi vieläkin Ridum, ridum -laulu...

Husavik - Reykjavik

Lento Reykjavikiin lähti tällä kertaa jo 9.15, joten aamulla meinasi tulla kiire pakkaamisen, aamiaisen ja ”virallisen” yhteiskuvan kanssa. Trölli vei meidät läheiselle lentokentälle, jossa jätimme haikeat hyvästit isännille.

Pieni yksityiskoneemme kuljetti meidät hyvässä säässä Reykjavikiin. Meillä oli vielä muutamia tunteja aikaa shoppailla ja käydä lounaalla.

Sitten suuntasimme Blue Lagooniin, jonne saimme tällä kertaa jonottaa sisään lähes tunnin! Oli ihanaa rentoutua lämpimässä vedessä, laittaa kasvoille hoitava naamio ja auringonpaisteessa ja siemailla allasbaarin juomia.

Saimme sovittua lentokenttäbussin kuljettajan kanssa, että hän heitti meidät lentokenttäalueella sijaitsevaan Keflavik Bed&Breakfast –majoitukseen. Seuraavana aamuna herätys olikin klo 4.20, joten menimme melko aikaisin nukkumaan. Ja sitten takaisin kohti Suomea!

Päivä 9: Akrar - Saltvik

Viimeinen ratsastuspäivä koitti ja hieman haikeissa tunnelmissa ajoimme Akrariin hevosia hakemaan.
Jäljellä oli 40 kilometrin osuus, joka oli meille tuttu jo edelliseltä vuodelta. Skarpur, jonka jalka oli edelleen kipeä ja pari muuta hevosta erotettiin laumasta ja vietiin trailerilla kotiin.

Olimme saaneet toivoa hevosia viimeiseksi päiväksi. Yritin toivoa helppotölttisiä hevosia, koska selkä oli edelleen kipeä. Sainkin ensimmäiselle osuudelle toiveeni mukaisesti Gaivan, joka tosin stressasi aika paljon laumasta ja heitteli päätään. Töltti oli kuitenkin hyvää ja helppoa. Sadulla oli toivehevonen Oulina.

Ratsastimme jokilaaksossa ja Vatnshlidin koivumetsän läpi Vestmannsvatn-järven vieressä korkealla kukkulalla. Laskeuduimme kukkulalta ja valmistauduimme ylittämään 100 metriä leveän Laxa-joen. Vettä tuntui olevan ehkä vähän vähemmän kuin edellisvuonna, mutta ylitys oli silti upea kokemus. Ylityksen jälkeen pidimme taukoa joen rannassa, jossa hevoset olivat vanhoissa kiviaita-aitauksissa.

Vaihdoimme vielä hevosia ja sain toiveeni mukaisesti Jounatanin ja Satu toivomansa Godin. Alkoi viimeinen ratsastusosuus. Kiipesimme korkean kukkulan päälle ja ratsastimme kymmenen kilometriä pehmeitä ratsastuspolkuja nummen läpi. Laskeuduimme sitten rinnettä alas, ylitimme pienen joen ja päästimme tämän jälkeen lauman ohittamaan ratsastajat. Tarkoitus oli, että lauma saisi mennä omaa, nopeaa tahtiaan kotiin. Ratsut kuitenkin hieman kuumenivat lauman ohituksesta ja niissä, erityisesti Godissa, oli pitelemistä selkään nousussa ja sen jälkeen jonkin aikaa, kunnes käännyimme ratsastamaan hieman eri reittiä loppumatkan.

Saavuimme noin puolen tunnin päästä aurinkoisessa säässä Saltvikin farmille. Jäljellä oli satuloiden ja suitsien pesu ja onneksi ne olivatkin paremmassa kunnossa kuin edellisellä kerralla! Sitten taas hot poolin kautta illalliselle, jossa oli tarjolla juhlan kunniaksi karitsan potkaa ja muita herkkuja.


Ruuan jälkeen oli vuorossa isäntien show, johon kuului hassuja asuja ja lauluesityksiä. Sen jälkeen saimme kaikki osallistumis-diplomit, joihin oli merkitty lempihevosemme ja meidät ”lyötiin Sprengisandurin ritareiksi” juhlallisin menoin. Ilta jatkui keittiödiskon merkeissä...

Päivä 8: Kidagil - Akrar

Vaativien vuoristopäivien jälkeen meille luvattiin, että loput kaksi päivää olisivat helppoja ja mukavia. Lähdimme Kidagilista kohti Godafossin vesiputousta. Tölttäsimme kivoja joenrantapolkuja Skjalfandfljot-jokea seuraillen noin tunnin verran hienossa säässä. Minulla oli uusi tuttavuus Silvera, joka oli ihan mukavatölttinen ratsu. Satu meni myös uudella hevosella, Prinsillä, joka oli nimestään huolimatta eri hevonen kuin aiempi Prins.

Vaihdoimme hevosia ja sain Skarpurin, mutta se riiputti hieman oikeaa etujalkaansa ja tutkimisen jälkeen selvisi, että jalka oli hieman turvonnut. Jouduin vaihtamaan hevosta ja koska olin tauolla tuntenut hieman alaselkäkipua, pyysin helppoa hevosta ja sain pullean Thorhallur Midill – nimisen hevosen. Se oli erittäin hidas ja halusi lähinnä ravata. Ei siis ehkä sopivin juuri selkäkipua ajatellen. Satu sai Valjandin, jolla oli jo mennyt aiemminkin.

Ylitimme ison ja syvän joen ja saavuimme upealla Godafoss-vesiputoukselle. Ratsastimme sen laidalle ja puisen sillan ylitse. Sadat turistit ottivat meistä valokuvia ja näky olikin varmasti hieno, kun 80 hevosta ylitti putouksen. Hevosille oli varattu pieni aitaus kahvilan viereen ja ne olikin hieman vaikea saada ajettua sinne, kun parkkipaikka oli täynnä autoja ja turisteja... Kävimme kahvilla ja jäätelöllä ja aikaa oli myös käydä ihailemassa vesiputousta. Olimme olleet paikalla jo edellisenä vuotena, joten jätimme putouksella käynnin väliin tällä kertaa.

Vaihdoimme vielä hevosia loppumatkan ajaksi. Selkäkipu oli yltynyt aika pahaksi ja kävely oli kivuliasta. Onneksi hevosen selässä istuminen onnistui. Sain Jounatanin, jonka Bjarni lupasi oleva Skarpur-kakkonen. Se olikin tyyliltään ja kooltaan sitä muistuttava. Ihana ja tasainen töltti! Satu meni taas Oulinalla. Ratsastimme ison kukkulan yli pehmeitä ratsastuspolkuja ja laskeuduimme seuraavaan jokilaaksoon. Laskeutumisvaiheessa tuli isohko puro, jonka yli hevoset hyppäsivät kukin omalla tyylillään. Yksi ratsastajista putosi hypyssä, samoin toinen hieman myöhemmin, kun hänen hevosensa lähti ryntäämään takaryhmästä kohti laumaa.

Tölttäsimme jokilaaksossa vielä hiekkateitä pitkin ilta-auringon paisteessa ja saavuimme Akrarin maatilalle, jonne jätimme hevoset yöksi. Päivän matka oli noin 35 kilometriä ja sujui kuulemma nopeammin kuin aiemmin.

Meidät vietiin autoilla Saltvikin kotifarmille. Oli mukavaa saapua tuttuun paikkaan ja nähdä taas kaunis meri- ja vuoristomaisema. Hotpoolit odottivat meitä kuten myös maukas illallinen. Saimme illallisen jälkeen omat Riding Iceland –t-paidat ja kaikki me, jotka olimme käyneet aiemminkin, saimme upeat Riding Iceland 66 North –fleecehupparit. Ihana tapa muistaa meitä ja upeat tuotteet!

Päivä 7: Ytri Mosar - Kidagil

 Heräsimme aikaisin ja aamupalan jälkeen suuntasimme taas autoilla kohti hevosten laidunta erämaassa. Vuoristossa oli aika aurinkoinen päivä, välillä vähän tihkutti ja näimme myös upean sateenkaaren matkan varrella. Päivän kerrottiin olevan reissun vaativin, sillä olimme laskeutumassa alas vuoristosta ja saapumassa Sprengisandurin päätöspisteeseen eli Myriin, ensimmäiselle maatilalle erämaan laidalla.

Lauma oli tässä vaiheessa jo aika villinä, koska hevoset halusivat päästä hiekan keskeltä vihreään maisemaan laiduntamaan. Sain ensimmäiseksi hevosekseni Maunin, joka minulla oli jo ollut aiemmin. Satu sai myös tutun Natanin. Mauni oli täysin erilainen kuin aiemmalla kerralla, se ei kuunnellut oikeastaan lähes mitään apuja, vaan rynni eteenpäin. Samoin Natan oli ajoittain erittäin kiihtynyt. Ensimmäisellä etapilla etenimme Mjoidalurin laaksossa joen molemmin puolin eli joen ylityksiä tuli aika monta.

Ratsastuspolku oli pehmeää hiekkaa, mutta purojen ylityksissä oli todella kapeita ja jyrkkiä kohtia, jotka olivat todella vaativia. Lauma painosti todella paljon. Yhden puron ylityksessä Mauni kompastui polvilleen jokiuomaan siten, että omat jalkani kävivät puron pohjalla. Onneksi Mauni kuitenkin onnistui nousemaan ylös ilman, että putosin kyydistä...

Tauolla vaihdoimme hevosia ja sain Skarpurin. Satukin sai vanhan tutun Godin. Ensin etenimme aamupäivän tapaan joen reunan ratsastuspolkuja ja sitten lähdimme kiipeämään vuoren yli. Upeat jokilaaksomaisemat avautuivat laakson pohjalla. Vuoren rinteen yläosassa oli upottavaa suota, johon Bjarnin hevonen yllättäen upposi rintaa myöten. Onneksi hevonen saatiin ylös suosta ja matka jatkui. Kun lähdimme laskeutumaan vuoren rinnettä alas alkoi varsinainen kaaos. Olimme Sadun kanssa eturyhmässä ja lauma vyöryi ilman ohjausta vuoren rinnettä alas omaan tahtiinsa ja ohitti koko eturyhmän. Hevosia oli joka puolella, mitään polkuja ei ollut ja jyrkässä rinteessä tunnelma oli aika kaoottinen. Godi oli onneksi erinomainen ratsu, joka löysi parhaat reitit alas. Myös Skarpur oli varovainen askelissaan ja harkitsi tiet hyvin. Onneksi kaikki pääsivät rinteen alas ja pidimme pienen tauon Isholsvatn-nimisen järven rannassa.

Seuraamme liittyi Myrin maatilan väkeä ohjaamaan laumaa ja opastamaan reittiä. Luulimme jo pahimman osuuden olevan ohi laskeutumisen jälkeen. Ratsastimme järven reunaa kulkevilla hiekkapoluilla ja lauma oli täysin villinä. Se kulki ylärinteessä ja lähti taas ohittamaan eturyhmäämme. Polku kapeni yhdessä kohdassa kapeaksi hiekkasolaksi. Olin juuri ratsastamassa siihen Skarpurilla, kun lauma alkoi vyöryä samaan kohtaan ylärinteeltä. Skarpur pysähtyi juuri ajoissa – hiekkapohja petti lauman alla ja viisi hevosta kerralla putosi kapeikkoon. Jos olisimme jatkaneet, olisi luultavasti tullut aika paha kaatuminen lauman kanssa. Skarpur siis luultavasti pelasti pysähtymisellään ratsastajia loukkaantumiselta. Jatkoimme matkaa kun suurin osa hevosista oli mennyt läpi kapeikoista. Olimme siis jääneet lauman keskelle (näin ei pitäisi ikinä olla, vaan ratsastajien tulisi olla aina etu- tai takaryhmässä). Meitä oli noin 7 ratsastajaa ja sinnittelimme lauman
keskellä, kunnes lopulta pääsimme liittymään takaisin eturyhmään.

Sitten paikalliset ohjasivatkin lauman edellä kohti Myrin maatilaa ja me ratsastajat tulimme perässä hieman myöhemmin. Ylitimme vielä melko ison ja virtaavan joen ja sen jälkeen tölttäsimme maatilalle. Täytyy sanoa, että näiden osuuksien ratsastus oli vaativin, mitä olimme koskaan kokeneet. Aiempina vuosina näissä maastoissa on kuulemma tapahtunut paljon tippumisia, jopa islantilaiset oppaat ovat tulleet alas hevosen selästä... Meillä oli siis hyvää onnea matkassa!

Vielä oli jäljellä hevosten vaihto. Tauolla Hanna toi meille kaakaota, kahvia ja ihania letturullia ja myös muutama uusi hevonen liittyi mukaan Saltvikista trailerilla tuotuna. Sain päivän viimeiselle etapille Stjarnin ja Satu Oulinan. Luvassa oli vielä noin puolentoista tunnin ratsastus lähinnä hiekkatietä ja tien vieren ratsastupolkuja Kidagilin majatalolle Bardardalurin jokilaaksossa. Oulina oli helppo ja rauhallinen hevonen, josta löytyi mukavasti vauhtia hieman pyytämällä. Stjarni oli aika kuumentunut laumasta ja ratsastin sillä sen takia ihan eturyhmän ensimmäisten hevosten joukossa.

Jouduimme yhtäkkiä pysähtymään, kun jollain ratsastajista tuli ilmeisesti ongelma satulavyön löysyyden kanssa. Kaikki huusivat kovaa stop ja Stjarni ilmeisesti hermostui tästä niin, että jatkoi kiitolaukkaa tietä pitkin muiden pysähtyessä. Yritin kaikki keinot sen pysäyttämiseksi, mutta ensin mikään ei auttanut. Taistelin ja taistelin ja lopulta sain Stjarnin siirtymään tölttiin ja sitten pysähtymään. Olimme muista varmasti yli 500 metrin päässä... Tulin alas selästä ja odotin, että muut lähestyivät ja menin sitten takaisin selkään. En halunnut, että Stjarni saisi päähänsä tehdä samanlaista soololaukkaa kohti laumaa. Täytyy sanoa, että Stjarni on todella voimakas hevonen. Sen pysäyttäminen oli niin hankalaa, että epäilin jo jonkin aikaa, että laukkaan yksinäni koko matkan majatalolle asti.

Loppumatka onneksi sujui ihan mukavasti. Perillä odotti taas illallinen ja ihana lämmin sauna.

Päivä 6: Laugafell - Ytri Mosar

Yöllä alkoi todella kova tuuli ja sade. Hotpoolin jälkeen ulos kuivumaan jättämämme bikinit ja pyyhkeet olivat aamulla litimärkiä.

Lähdimme liikkeelle 50 kilometrin ratsastuspäivään sateessa. Sain hevosekseni toistamiseen Blesin, Sadulla oli uusi tuttavuus Kjöf, joka oli erinomainen reipas maastoratsu. Ratsastuspäivä oli pitkä ja lähes koko ajan satoi ja tuuli kovaa. Reitti oli enimmäkseen pitkää ja suhteellisen helppoa hiekkatietä. Vaihdoimme puolessa välissä hevosia. Sain Stjarnin ja Satu Blairin. Stjarni oli oikein mukava ja nopea tölttääjä, mutta otti aika paljon painetta laumasta. Blair oli todella mukava, mutta kuumeni sekin tällä kertaa ajoittain hieman laumasta.

Loppupuolella päivää oikaisimme jokilaakson kautta. Reitillä oli useita joen ja puron ylityksiä, ja osassa oli todella upottavaa sammalsuistoa. Erään puron ylityksessä oli puron jälkeen korkea ja jyrkkä törmä, joka oli täysin upottavaa sammalta. Stjarnilta meinasi loppua vauhti kesken, kun edellä oleva hevonen pysähtyi törmän päälle. Oli todella lähellä, ettemme kaatuneet taaksepäin hevosen kanssa. Onneksi Stjarni sai pidettyä tasapainonsa ja pääsimme kiipeämään törmän ylös.

Saavuimme lopulta autiomaan keskellä olevalle pienelle vihertävälle alueelle, jossa oli hevosaitaus. Jätimme hevoset yöksi sinne ja meidät vietiin autolla tunnin ajomatkan päähän Kidagilin majataloon yöpymään. Alun perin tarkoituksena oli yöpyä hevosten luona teltoissa, mutta huoltoauton peräkärryn hajottua toistamiseen jouduimme tekemään tämän ratkaisun, koska tavaroiden kuljetus olisi ollut liian hankalaa. Majatalo tuntui sadepäivän jälkeen luksukselta! Illallinen tarjoiltiin pöytiin ja pääsimme jopa saunaan!

Talon alakerrassa oli myös pieni museo, joka esitteli islantilaisten lainsuojattomien elämää.

Päivä 5: Haumyrir - Laugafell

Aamulla oli vieläkin kovempi tuuli kuin edellisinä päivänä. Aamiaisen jälkeen tuuli tarttui keittiötelttaan ja repi sen irti kiinnityksistään. Teltta lähti vauhdilla vierimään pitkin aavikkoa. Yritimme juosta sen kiinni, mutta vauhtia oli liikaa. Teltta päätyi lopulta jokeen, josta ongimme sen ylös yhteisvoimin. Kastumisen lisäksi siitä oli mennyt rikki tukirakenteita. 

Lähdimme päivän 45 kilometrin etapille kovassa tuulessa. Sain ensimmäiseksi hevoseksi Minnan, joka oli entinen kilpahevonen. Se olikin nopea ja tasainen tölttääjä, joka halusi mielellään olla lauman kärjen tuntumassa. Sadulla oli hevosena Stjarni. Lähes koko päivän maisema oli loputonta hiekka-aavikkoa ja hiekan seassa oli isoja kivenmurikoita, mikä vaikeutti tölttäämistä paikoin. Välillä oli pienten jokien ylityksiä. 

Toisena hevosena minulla oli Gaiva, joka toimi mukavasti takaryhmän hevosena. Sadulla oli ratsuna Natan, joka innostui välillä jokien ylityksestä liikaakin ja painoi kädelle pyrkien ohittamaan muita. Laukka maistui Natanille myös alkuun paremmin kuin töltti.  Päivän toinen etappi tuntui todella raskaalta ja pitkältä ja aavikko oli loputon. Välillä satoi hieman ja sade tuntui tuulen takia kuin neuloilta, jotka pistelivät kasvoja. 

Viimeisenä hevosena minulla oli Skarpur, joka oli tunnetusti hieno hevonen, mutta ei ehkä parhaimmillaan kivisessä maastossa. Sadulla oli Prins, joka oli mukavatölttinen, rauhallinen ja mukautuva takaryhmän hevonen. Visa kaatui kompastuessaan ratsastajineen, mutta onneksi mitään pahempaa ei kuitenkaan sattunut. 

Saavuimme Laugafelliiin, jossa odotti vuoristomökki ja kuuman lähteen vedestä muodostettu hotpool, jossa oli ihana käydä rentouttamassa lihaksia pitkän päivän jälkeen. Majoitus oli mökin yläkerrassa vieri vieressä olevilla patjoilla. Auringonlasku oli kaunis vuoristomaisemissa hevosten laiduntaessa laaksossa.

Päivä 4: Versalir - Haumyrir

Sunnuntaiaamu valkeni kauniina. Huoltoautomme perävaunu oli mennyt rikki, joten odotimme sen korjaajan tuloa ja vasta puolen päivän jälkeen suuntasimme päivän noin 40 kilometrin etapille.

Ratsastimme aavikon halki Vatnajökullin ja Langjökullin jäätiköiden välistä. Jäätiköiltä puhalsi hyytävä tuuli. Matkalla oli paljon pieniä puroja ja kivistä soratietä sekä tietysti laavahiekkaa.
Sadulla oli ensimmäisellä osuudella takahevonen Gaiva, jolla oli hyvä töltti mutta joka otti lähdössä hieman painetta laumasta. Minulla taas oli kirjava Skjöni, jonka töltti oli hieman epätasaista tai ei ainakaan kovin mukavaa istua. Lounastauolla istuimme satuloiden suojassa kovalta tuulelta.

Vaihdoimme hevosia ja sain taas ihanan Skarpurin, jolla oli mukava ratsastaa loppumatka. Satu sai Valjandin, joka oli voimakas, vahvatölttinen ja luotettava menijä. Lähes heti lounastaukopaikalta lähtiessämme näimme tiellä Tröllin, jonka vieressä oli Eki Fatbiken kanssa! Emme pystyneet pysähtymään, joten lähetimme vauhdissa lentosuukkoja. Eki oli siis ajamassa pyörällä 700 kilometrin reissua Kjölurin ja Sprengisandurin maisemissa. Yritimme säätää sopivaa kohtaamispaikkaa aiemmin, mutta se ei onnistunut, joten tällainen pikatapaaminen oli ainut vaihtoehto. Mutta hauska juttu joka tapauksessa! Ekin matkakertomukseen voi tutustua täällä: Packgofind

Illalla saavuimme autiomaaratsastuksen päätteeksi Haumyririin, jossa oli aitaus ja heinää hevosille. Lauma alkoi päivän aikana painostaa eturyhmää selvästi aiempaa enemmän. Näimme päivällä myös autiomaassa paikan, jossa Islannin kuuluisin lainsuojaton, Fjalla-Eyvindur, asui 1700-luvulla 17 vuoden ajan oikeutta paossa.

Tulossa oli telttayö, joten pystytyimme kovassa tuulessa jokainen oman telttamme vaihtelevalla menestyksellä... Söimme illallisen isossa keittiöteltassa, lauloimme islantilaisia ratsastuslauluja ja maistelimme erilaisia vuoristojuomia, kunnes tuli aika kömpiä telttaan nukkumaan.

Päivä 3: Poristungur - Versalir

Aamu valkeni aurinkoisessa säässä. Lähdimme Poristungurista liikkeelle taas lauman vauhdittamana. Ratsastin nuorella Skardilla, joka oli hyvin herkkä kädelle. Ilmeisesti pidätin ennen puron ylitystä liikaa, sillä
Skardi nousi pystyyn pari kertaa, ennen kuin ponkaisi puron yli ja lähes kompastui veteen.

Yhteistyö alkoi sujua hieman paremmin myöhemmin, mutta pieni onnettomuus sattui tauolla, kun Skardi puraisi minua vahingossa etusormeen, kun syötin sille ruohoa... Sadulla oli ensimmäisenä ratsuna Blair, joka oli pehmeätölttinen ja nopea ratsu.

Ratsastimme ensin Pjorsa-joen rannalla muutamine joen ylitykseen ja Budarhalsin hienoissa vuoristomaisemissa. Sen jälkeen alkoikin erämaa, jossa oli lähinnä laavahiekkaa ja teräviä laavakiviä. Vihreä maasto jäi vähitellen kokonaan taakse. Toisena hevosena minulla oli nopea, mutta hieman kovasuinen tölttääjä Mauni, Sadulla taas reipas ja mukautuva Godi.

Koska päivän etappi oli pitkä, noin 50 kilometriä, vaihdoimme hevosia vielä kerran. Loppumatkan ratsastin Blesillä, joka muistutti hieman Skarpuria. Blesillä oli hassu tapa hieman hypähdellä välillä kävellessään, kun se hermostui lauman paineesta. Satulastani katkesi oikealta puolelta toinen satulavyön remmi, mutta onneksi satula pysyi selässä. Satu meni kolmannen etapin Thrimmurilla, joka oli oikein hyvä takaryhmän hevonen lauman paimentamiseen.

Puolet päivästä oli aurinkoista, loppupäivästä taas vähän pilvisempää ja välillä sataa tihkutti. Hiekka-aavikon keskellä saavuimme Versaliriin, jossa meitä odotti varsin tilava ja hieno vierastalo kosken vieressä.

Päivä 2: Holaskogi-Poristungur

Heräsimme sateiseen aamuun ja aamupalan jälkeen suuntasimme kohti hevosaitausta. Sain ratsukseni Lofturin ja Satu Atlin ja olimme molemmat eturyhmässä. Lähtö talleilta kuumensi hevosia todella paljon, joten alku sujui erittäin vauhdikkaasti koko eturyhmän osalta. Satu oli saanut Atlin voimakkuudesta jo ennakkovaroituksen ja se kävi sen verran kuumana, että seuraavan tauon aikana vaihdettiin Sadulle hevoseksi Ölkovri.

Ratsastimme hienoissa maisemissa joen rantaa seuraten ja vuoristomaisemia ihaillen.Lounastauon pidimme joen rannalla ja hevoset olivat sen aikana vanhassa kiviaitauksessa. Iltapäivän hevoseksi sain vanhan suosikkini Skarpurin, joka osoittautui erinomaiseksi ratsuksi ja nousi uudestaan suosikikseni. Sadulla oli mukava ratsu Glaita. Ratsastimme ison joen yli puusiltaa ja lauma yritti puskea läpi ja ohittaa eturyhmän, jossa olimme.

Reitin lopussa ohitimme ison vesivoimalaitoksen, ja saavuimme perille Poristungurin majalle. Loppuosa matkasta sujui aurinkoisessa säässä. Päivän aikana sattui kaksi kaatumista, kun yksi hevosista kompastui asfaltinreunaan noustessamme ratsastuspolulta hetkeksi tielle ja ratsastaja putosi satulasta. Myöhemmin myös toinen hevonen kompastui kuoppaan ja ratsastaja putosi. Onneksi pahemmilta kolhuilta vältyttiin ja näistä selvittiin säikähdyksellä.

Päivä 1: Fossness - Holaskogi

Torstaiaamuna kävimme aamupalalla vuokra-asuntomme kanssa samalla kadulla sijaitsevassa leipomossa. Sen jälkeen odotimme jännittyneinä ikkunan ääressä, milloin meidät tultaisiin hakemaan asunnolta. Vajaan tunnin odottelun jälkeen ikkunan alle kurvasi viime vuodelta tuttu Trölli-pikkubussi ja Bjarni vilkutti iloisesti kuskin paikalta.

Reitti asunnolle oli ollut hieman hakusessa, mutta onneksi kartan avulla löytyi vihdoin reitti oikeaan paikkaan. Auto oli jo puolillaan iloisia ratsastajia ja kävimme hakemassa loput osallistujista eri puolilta Reykjavikia niin, että auto oli lopulta kokonaan täynnä. Samalla saatiin pieni sightseeing-kierros kaupungin sellaisista kaduista, joilla ei ehkä muuten tulisi käytyä. Yhteensä meitä oli matkalla 19 ratsastajaa Ruotsista, Norjasta, Saksasta, USA:sta ja Hollannista.

Suuntasimme sitten kohti vaelluksen aloituspaikkaa eli Fossnessia. Matka taittui noin kahdessa tunnissa ja vuorilla oli välillä niin sumuista, ettemme nähneet kuin pari metriä eteemme. Ajoimme kerran harhaan, mutta pääsisimme sitten hevosaitauksen luo, jossa meitä odotti noin 80 issikkaa. Perillä tietysti satoi kaatamalla, joten jouduimme vaihtamaan ratsastusvaatteet hieman kaoottisesti sateessa. Onneksi sopivan kokoiset sadevaatteet ja kypärä löytyivät suhteellisen helposti.

Sitten olikin aika laittaa kuntoon reissun ensimmäiset hevoset. Sain Fynin, joka oli yhden viime vuoden suosikkini, Skarpurin, veli, isokokoinen rautias ruuna. Satu taas sai valkoisen hevosen nimeltään Ölkovri. Lähdimme liikkeelle lauman kanssa sadesäällä, hyviä ratsastuspolkuja, joissa tosin oli välillä isojakin laavakiviä. Edettyämme vain jonkin aikaa yksi hevosista kompastui kiveen ja vieri ratsastajineen kumoon. Ratsastaja sai nenäänsä ja otsaansa ruhjeita ja joutui keskeyttämään ratsastuksen. Onneksi huoltoauto oli lähellä ja hän pääsi sen kyytiin.

Vaihdoimme hevosia noin puolessa välissä matkaa. Sain viime vuodelta tutun Natanin, joka tänä vuonna tuntui kovasuisemmalta ja vauhdikkaamalta. Satu sai myös tutun Glauman, joka tuntui tänä vuonna puolestaan rauhoittuneen hieman menohaluiltaan. Tölttäsimme eteenpäin Pjorsardalurin laaksossa, ylitimme muutamia jokia ja kävimme myös tutustumassa ilman hevosia Stöngin vanhassa viikinkikylässä, jonne oli uudelleen rakennettu perinteinen viikinkiajan talo. Näimme hevosten selästä myös yhden Islannin korkeimmista vesiputouksista, Haifossin.




Päivän noin 30 km osittain hieman sateisen ratsastuksen jälkeen päädyimme Holaskogurin vierasmajalle. Siellä majoituimme isoissa yhteisissä huoneissa patjamajoituksessa ja tutustuimme toisiimme Hannan kokkaaman maistuvan illallisen lomassa.

Lunneja ja geysireita

Meillä oli yksi vapaapäivä Reykjavikissa ennen ratsastuksen alkamista. Nautimme herkullisen aamupalan Stofan-kahvilassa ja suuntasimme sitten risteilylle lunneja katsomaan. Vene vei meidät lunnien pesintäsaaren viereen ja näimme satoja lunneja merellä ja lennossa.


Nopean lounaan jälkeen lähdimme bussilla Golden Circle -iltapäiväretkelle. Kävimme Pingvellirin kansallispuistossa, jossa aikoinaan oli ollut Islannin ensimmäinen parlamentti. Seuraava kohde oli upea kaksiportainen Gullfossin vesiputous, jolla oli korkeutta yli 30 metriä.

Lopuksi vierailimme Geysir-alueella, jossa Strokkur-geysir ampui ilmaan korkean vesipatsaan noin 5 minuutin välein. Upea kokemus - emme vielä tähän mennessä olleet nähneet Islannissa yhtään geysiriä, ainoastaan kuumia mutalähteitä ja höyryäviä kuoppia maassa.

Hienon retkipäivän päätteeksi tapasimme vielä yhteisellä illallisella Annien, johon tutustuimme viime reissulla, ja joka on myös tämän kerran vaelluksella mukana.

Nyt nukkumaan!

4 päivää reissuun

Reissun alkamiseen on enää 4 päivää aikaa, torstaina pääsemme satulaan! Islantiin suuntaamme jo tiistaina ja vietämme Reykjavikissa puolitoista päivää ennen ratsastuslomaa. Suunnitteilla on risteily lunneja katsomaan ja tarkoitus olisi käydä myös Golden Circle -kierroksella.

Tavarat alkavat olla pakattuina, matkakuume nousee...

Kypäräkameran testausta Torpin tallilla

Kuva: Pekka Koivisto

Kävimme eilen Torpin tallilla kahden tunnin iltamaastossa upeassa kesäsäässä. Sadulla oli ratsuna Thydur ja minulla Amor.

Testissä oli myös kypäräkamera, jolla kuvasin matkan varrelta useita eri otoksia. Kuvanlaatu sinänsä oli oikein hyvä, mutta käyntiä lukuunottamatta kamera pomppi melkoisesti hevosen askeleen mukana (ilmeisesti remmi jousti askeleen tahdissa). Editoitu video tulee julkaisuun mahdollisesti myöhemmin.

Islannissa pitää keskittyä kuvaamaan käyntiosuuksilla tai erittäin tasaisesti tölttäävillä hevosilla :)

Kiitos kuvasta Pekalle!

Mitä mukaan ratsastusmatkalle?

Varustelukierre ennen matkaa on aina valtava... Onneksi viime kesää varten tuli hankittua suurin osa tarvittavista vaatteista ja varusteista, mutta täydennys on silti tarpeen.

Uudet matkalaukut olivat molempien ostoslistalla, koska ne olivat viime kerralla hankalankokoiset ja ei-vedettävät. Kypärän ja sadevaatteet saa paikan päältä, joten ihan kaikkea ei itse onneksi tarvitse raahata mukana.

Matkanjärjestäjä on listannut nämä asiat mukaan otettaviksi:

• Long functional underwear, both pants and shirt
• Two pairs of warm socks (preferably woolen)
• Leather riding shoes and a pair of old fashioned plain rubber boots
• Riding pants (soft shell if available)
• A light middle layer sweater or shirt
• A warm sweater (preferably woolen, fleece also possible)
• A functional warm rain jacket
• Warm and watertight riding gloves
• A small med-kit containing ointment and second-skin patches for sore spots.
• Dextrose or chocolate for quick energy shots on long riding days
• Set of comfortable clothes to wear at night, for example a gym suit
• Swimsuit and towel
• Small pillow and ear plugs

Kypäräkamera!

Saimme hankittua ratsastuskypärään sopivan otsanauhan videokameralle, joka meillä oli jo entuudestaan. Reissusta on siis toivottavasti tulossa tällä kertaa myös videomateriaalia.

Kameran toimintaa täytyy vielä testata hevosen selässsä ennen matkaa.

Contour-kamerat
Contour-otsanauha Gigantista

Sprengisandurin ratsastusvaellus lähestyy

Lähdemme kohti Islantia 22.7. Varsinainen ratsastusmatka alkaa 24.7. Edessä on upea 9 päivän ja 360 kilometrin vaellus etelästä pohjoiseen Sprengisandurin vanhaa ratsastusreittiä seuraten. Matkan järjestää Riding Icelandin Saltvikin tiimi, johon tutustuimme jo viime vuoden reissun aikana.

Reittikartta

Matkakuume alkaa nousta!

Northern Exposure -ratsastusvaellus kesällä 2013

Toteutimme kesällä 2013 pitkäaikaisen unelmamme ratsastusvaelluksesta Islannissa. Osallistuimme Ishestarin järjestämälle 5 päivän Northern Exposure -vaellukselle. Tölttäsimme hienon noin 170 kilometrin reitin Islannin pohjoisosassa. Lähtö ja paluu oli Saltvikin farmilla ja matkan varrella yövyimme mm. vuoristomökissä ja vanhalla koululla. Hevostelun lisäksi näimme matkan varrella kuumia lähteitä, osallistuimme valassafarille ja kylvimme kuumien lähteiden lämmittämissä kylpylöissä. Kokemus oli upea ja teimme heti päätöksen lähteä uudelle reissulle kesällä 2014.

Northern Exposure -kuvagalleria