Minilomalla Porvoon Vessöössä

Trollhorsen islanninhevoset olivat tänä kesänä ensimmäistä kertaa kesälaitumella Porvoon Vessöössä, joten päätimme kesäloman kunniaksi suunnata siskosten voimin minilomalle tervehtimään meille viikkotunneilta tuttuja issikoita. Vessöö oli juuri sopivan matkan päässä, jotta voisimme taittaa matkan sinne pyöräillen ja nauttia samalla hienoista maalaismaisemista sekä pysähtyä virkistäytymään Porvoon keskustassa.

Starttasimme matkaan keskiviikkoaamuna Sipoosta pyörälaukut pursuten - vaikka meillä oli edessä vain kahden päivän reissu, ratsastusvaatteet kypärineen veivät yllättävän paljon tilaa. 

Fillarit matkavalmiudessa

Reilun parinkymmenen kilometrin ajon jälkeen saavuimme Porvooseen sopivasti lounasaikaan ja saimme terassipöydän Zum Beispielistä. Nautimme herkulliset pastat ja nautimme hetken auringonpaisteesta ennen kuin otimme suunnan kohti Vessöötä. 

Lounaspysähdys Porvoossa

Meillä oli jäljellä olevalle 15 kilometrille hyvin aikaa, joten pysähdyimme Tarkkisissa Tarttis-kiskalla jäätelöillä ja jatkoimme sitten loppumatkan tallille. Peltomaisemat hivelivät silmää ja huomasimme pian olevamme jo perillä.

Tankkausta kiskalla

Saapuminen Vessöön saaren idyllisiin maalaismaisemiin

Trollhorsen Maria otti meidät lämpimästi vastaan ja esitteli kesäpaikan. Tammoilla ja ruunilla oli omat isot laitumet ja tilalla kodikas miljöö saunoineen. Vaihdettuamme pyörävaatteet ratsastusvaatteisiin pääsimme valitsemaan hevoset ratsastusretkelle. Päädyimme tällä kertaa molemmat tammoihin - Johannalle Frigg ja minulle Hrund. Maria lähti vetämään retkeä Reyrillä.

Matkalla hakemaan heppoja laitumelta 

Haimme hevoset laitumelta, harjasimme ja laitoimme ne kuntoon. Päivä oli todella lämmin ja aurinko porotti, joten oli vilvoittavaa päästä ratsastamaan metsäpoluille. Olimme kuulleet että Vessöössä on mahtavat maastot, mutta metsämaisemat yllättivät silti upeudellaan. Matka taittui mukavasti töltäten ja kävellen ja iloksemme hevoset jaksoivat helteestä huolimatta innostua myös laukkapätkistä. 

Sadun ratsuna Hrund...

... ja Johannalla Frigg

Jättimustikoita metsät pullollaan!

Matkaevääksi saimme poimittua vadelmia suoraan pensaista mutta runsas mustikkasato jäi tällä kertaa metsään. Ehkä ensi kesänä tulemme uudestaan ja jäämme ratsastusretken lisäksi mustikoita poimimaan.

Vadelmia suoraan hevosen selästä!

Onnistuneen retken jälkeen saavuimme takaisin tilalle ja veimme hevoset laitumelle. Meitä odotti ratsastuksen jälkeen valmiina tunnelmallinen pihasauna, jossa nautimme hyvistä löylyistä pitkän reissupäivän jälkeen. Saunottuamme illan kruunasi vielä chef Harrin valmistama maittava grilliruoka. Oli ihanaa istua ulkona lämpimänä iltana, katsella hevosia laitumella ja ihastella Suomen kesää.

Pyöräparkki saunan edustalla. Helteestä huolimatta sauna oli ihanan rentouttava kokemus ratsastuksen ja pyöräilyn jälkeen.

Harrin loihtimia grilliherkkuja 

Aamulla nousimme hyvin nukutun yön jälkeen aamupalalle keräämään voimia aamupäivän ratsastusretkelle. Tällä kertaa meitä oli lisäksemme myös kolmas ratsastaja retkellä. Hän sai ratsukseen Hrundin ja koska tammoja oli laitumella vain kaksi, päädyimme että minulla olisi tänään reissulla Frigg. Johanna sai jo eilen toivomansa ruunan Grimurin, jolla ei muistanut ratsastaneensa muutamaan vuoteen. 

Satu & Frigg 

Matka taittui sujuvasti pitkin metsäpolkuja ja hiekkateitä. Ratsastimme myös lähikylän läpi - matkan varrella oli aivan ihania vanhanajan puutaloja. Tulipa vastaan myös laidun, jossa oli tamma varsoineen. Ne olivat meistä kovin kiinnostuneita ja seurasivat meidän menoamme tarkasti aidan toiselta puolen.

Idyllistä puutalomaisemaa Londbölessä

Johanna & Grimur metsäpolulla 

Parin tunnin retken jälkeen palasimme jälleen takaisin tilalle ja päästimme hevoset laiduntamaan. Olimme molemmat kovin tyytyväisiä molempina päivinä ratsuihimme ja oli mukava kokea uusia upeita maastoja tuttujen hevosten kanssa. 

Takaisin kotilaitumelle

Kiitimme Mariaa hienosta minilomasta ja todella ystävällisestä vastaanotosta. Tämän jälkeen olikin aika siirtyä taas hevosen selästä pyörän satulaan. Alkumatkasta kävimme vielä moikkaamassa varsaa, jonka olimme nähneet hevosen selästä aiemmin. Suloinen otus!

Varsaa moikkaamassa

<3 <3 <3

Kotimatkaa varten olimme saaneet Marialta hyvän vinkin lähiseudun hiekkakuopasta Kråkössä, jossa pääsisi uimaan. Päivä oli jälleen lämmin, joten päätimme koukata hiekkakuopalle vilvoittelemaan. Hiekkakuopan vesi oli rannassa tosi kirkasta ja yllättävänkin lämmintä. Oli todella mukavaa pysähtyä kauniilla paikalla ja pulahtaa ratsastuksen ja pyöräilyn jälkeen veteen.

Kråkön hiekkakuopalla virkistävä pulahdus ja vilkutus

Varpaiden kuivattelun jälkeen fillarikengät takaisin jalkaan

Uinnin jälkeen pyöräilimme vatsat jo hieman kurnien Porvooseen, jossa söimme Gabrielin terassilla lounaaksi maittavat pizzat. Vaikka aurinko vielä lämmittimien terassilla, huomasimme uhkaavien pilvien alkavan kerääntyä Porvoon taivaan ylle ja sadekarttaa tutkittuamme totesimme että emme ehkä pääsisi ajamaan aivan kuivina takaisin Sipooseen. 

Ihana Gabriel 1763:n Vålax-pitsa

Pyörätaksikuski moikkasi terassilla syödessämme. Meidän pyörät taustalla.

Alkumatka sujuikin vielä ilman sadetta mutta viimeisellä vartilla sadekuuro iski. Tämä ei kuitenkaan enää haitannut menoa vaan pääsimme hyvin perille Sipooseen. Tuota viimeistä varttia lukuunottamatta säät olivat olleet erinomaiset!

Kahden päivän ratsastusreissusta jäi päällimmäisenä mieleen upeat maastot, mukavat hevoset, sauna ja herkulliset ruoat, hyvä seura, virkistävä uintireissu ja  pyörämatkat kauniissa maisemissa. Iso kiitos vielä Marialle tästä mahtavasta minilomasta! 

Ensi kesänä uusiksi!

Alkusyksyn upealla ratsastusvaelluksella Ylläksellä

Poroja ja tuntureita, joen ylityksiä ja pehmeitä tölttipolkuja. Pitkiä laukkasuoria Lapin lumoavassa luonnossa. Ja ennen kaikkea hevosia, jotka vievät sydämen. 

Katso kaikki kuvat tästä 

Tänä kesänä päätimme jättää Islannin ratsastusreissun väliin ja keskittyä Suomen issikkavaellusmahdollisuuksiin. Olimme kuulleet suosituksia Ylläksen Vaellushevoset -tallista (entinen Lapin vaellushevoset). Syksyisin siellä järjestetään viiden päivän pituisia ratsastusvaellusleirejä, joista meille löytyi sopiva leiri 24. - 28.8. Mukaan lähti meidän siskosten lisäksi Sadun ystävä Laura.

Tunnelmallisessa hirsitalossa majoituttiin leirin ajan

Lensimme Rovaniemelle, koska Kittilän lentokenttä oli suljettu remontin takia elokuun ajan. Vuokrasimme Rovaniemen lentokentältä auton, jolla hurautimme parin tunnin Rovaniemen keskustassa hengailun jälkeen Ylläksen Äkäslompoloon. Matkaa oli pari sataa kilometriä ja se kesti noin 2,5 tuntia. Ajon aikana kohtasimme tiellä runsaasti poroja, joita sai ihan tosissaan varoa, ne kun eivät itse väistä autoja.

Saavuimme tallille jo sunnuntai-iltana, koska varsinainen leiri alkoi heti maanantaina klo 9. Perillä paikan emäntä Virpi otti meidät vastaan ja kertoi meille majoitusvaihtoehdoista. Valitsimme hirsitalon yläkerran, jossa oli sopivasti nukkumapaikat kolmelle. Ilta sujui mukavasti saunomisen ja iltapalan merkeissä.

Ensimmäisen päivän helteiset säät ja hienot näkymät

Maanantaiaamuna saapui paikan päälle myös Ulla, neljäs leiriläisemme. Tällä kertaa meitä ei ollutkaan tämän useampaa. Virpi oli valinnut meille leirin ajaksi omat hevoset, joilla ratsastaisimme joka päivä. Laura sai Glaesirin, Satu Neistin, Ulla Flosin ja minä Snillen. Hevoset asustelivat metsätarhassa, josta niillä oli pääsy pihattotalliin.

Haimme hevoset tarhasta, ruokimme ja harjasimme ne ja laitoimme kuntoon ratsastusta varten. Satulalaukkuihin pakattiin päivän eväät ihmisille ja hevosille. Suuntasimme ensimmäisen päivän vaellukselle. Maanantain vaellus oli pituudeltaan vajaa 20 km. Sää oli helteinen ja sekä ratsastajille että hevosille tuli melko kuuma. Tiistaista torstaihin päivämatkat olivat reilun 30 kilometriä. Sääkin viileni vähitellen ja oli ratsastukseen miellyttävämpää.

Hiekkateitä oli hyvä töltätä ja laukata vauhdikkaasti

Vaelluspäivien aikana ratsastimme upeissa maastoissa, joissa ei paljon muita näkynyt. Muutama auto tuli hiekkateillä vastaan ja kohtasimme koskella yhden kalastusporukan.

Reitit koostuivat pehmeistä hiekkapoluista, metsäautoteistä, metsäpoluista ja hiekkateistä. Reiteillä oli runsaasti upeita pitkiä laukka- ja tölttisuoria ja välillä päästiin myös ratsastamaan rinnakkain, mikä toi lisäintoa ja -vauhtia myös hevosille :) Vauhti oli välillä metsäisillä hiekkapoluilla kovaa ja välillä saikin olla tarkkana, etteivät puiden oksat osuneet kasvoihin. Reitit johtivat meidät Kaupinselälle, Valkeajoelle ja Jokijärvelle.

Näimme paljon poroja reittien varrella. Hevoset eivät olleet niistä millänsäkään, mutta porot kyllä juoksivat vauhdikkaasti hevosia karkuun. Uskomatonta, miten monia eri värejä poroissa on – ei pelkästään sitä harmaata, mitä on tottunut yleensä näkemään.

Hevosten juottoa kirkaassa joessa

Ylitimme paljon jokia, joista hevoset saivat myös juoda ja helteellä hetken vilvoitella oloaan. Myös pari puroa tuli vastaan ja ne kukin hevonen ylitti tyylillään - Snillellä oli tapana tehdä ennalta-arvaamaton valtava loikka :)

Taukoja pidettiin maanantaina ja perjantaina yksi ja muina päivinä kaksi. Hevoset saivat lepohetken lisäksi tauoilla aina myös ruokaa. Taukopaikat olivat kauniita ja sijaitsivat monesti joen varrella. Virpi kokkasi meille maistuvat lounaat ja kahvit.

Issikkamme olivat varmoja ja pehmeitä tölttääjiä, joilta löytyi tarvittavaa vauhtia, mutta myös järkeä ja varmoja jalkoja välillä hankalassa maastossa. Oli mukavaa saada sama hevonen leirin jokaisena päivänä, niin yhteistyö hevosen kanssa syveni päivien mittaan. Vain Satu joutui vaihtamaan puolessa välissä hevosta, kun Neisti alkoi lievästi ontua takajalkaansa. Satu sai korvaushevoseksi Lysin, josta taisi tulla Sadun ehdoton suosikki :)

Iltaisin oli rentouttavaa käydä ratsastuksen jälkeen saunassa. Lähistöllä oli myös järven rannassa oleva uimapaikka, jossa käytiin pulahtamassa yhtenä iltana. Päivälliset olivat suussa sulavia ja ne toimitti meille naapurin pitopalvelu. Aivan ihania ruokia ja jälkkäreitä! Iltapalakin jäi parina iltana väliin, kun maha oli niin täynnä maistuvan päivällisen jäljiltä.

Napis 2 -leffan maailman ensi-illassa

Ratsastuspäivien jälkeen oli mukavinta oleilla talolla, mutta kävimme yhtenä iltana myös reipastelemassa kävelyllä läheisellä Kuerjoelle. Kiipesimme koskea reunustaville kallioille, josta oli upeat näköalat Kuerlinkka-koskelle.

Samaan aikaan leirimme kanssa sattui olemaan KinoYlläs-leffafestivaali, jossa oli maailman ensi-illassa Napapiirin sankarit 2 -leffa. Jonottamalla saimme täpärästi viimeiset liput ensi-iltaan, joka pidettiin Ihmisen rinki -ulkoilmanäyttämöllä. Sää oli kolea ja pukeuduimme lämpimästi. Myös leffan tähdet olivat paikalla ja pitivät esityksen alussa puheita punaisella matolla, kun odoteltiin illan pimenemistä. Leffa oli huippuhauska ja tunnelma katsomossa loistava. Oli tosi hieno sattuma, että pääsimme kokemaan sen leffan kuvausmaisemissa pidettävässä ensi-illassa!

Perjantaina oli jäljellä hieman lyhyempi päivä ja matkaa kertyi reilun 10 kilometrin verran. Starttasimme jo tuntia
normaalia aiemmin matkaan, koska päiväksi oli luvattu runsaita sateita. Vaelsimme Kuertunturin rinteille, johon jätimme hevoset odottamaan ja kipusimme jalan louhikkoisen tunturin huipulle.

Kuertuntunturi oli vaikeakulkuinen ja näkymät sumuiset

Maasto oli aika vaikeakulkuista ja liukasta tihkusateen takia. Tunturin rinteiltä löytyi jättikokoisia mustikoita, joita veimme myös hevosille tuliaisiksi. Suuntasimme tunturilta kohti kotaa, jossa pidimme viimeisen lounastauon. Paistoimme makkaraa ja jälkkäriksi Virpi teki ihania lettuja, joiden kanssa oli tarjolla omenahilloa ja kermavaahtoa, nam! Nokipannukahvien kanssa olisi ollut vielä pullaakin, mutta niistä osa meni hevosten suihin, kun ihmisten mahoihin ei enää mahtunut enempää ruokaa... Lähes ähkyssä suuntasimme viimeisten töltti-ja laukkapolkujen kautta tallille.




Leiri oli aivan upea kokemus ja sitä voi suositella kaikille lämpimästi! Ensi syksynä ehkä uudestaan!

Syksyä ja talvea varten on varastoituna 130 km:n edestä hevosenergiaa!

Katso kaikki kuvat tästä

Talli Friðurin keväinen maastolenkki

Auge ja karvanlähtöaika :)

Molemmilla meillä oli ehtinyt vierähtää jonkin aikaa edellisestä ratsastuskerrasta, joten päätimme suunnata yhdessä maastoilemaan issikkoilla.

Halusimme kokeilla jotain uutta paikkaa ja lähdimme tutustumaan talli Friðuriin Porvoon Kerkkooseen. Talli sijaitsee Grottabackan tilalla, noin 6 kilometrin päässä Porvoon keskustasta, kauniissa maalaismaisemissa. Tallilla asustelee 7 islanninhevosta. Tallin kanssa samalla tilalla sijaitsee toimii myös Kannonnokan villisikametsä.

Näkymä kohti talleja

Sain ratsukseni kirjavan Augasteinn-nimisen ruunan, tuttavallisesti Augen. Sadun ratsuna oli Katla-tamma. Hevoset torkkuivat tarhassa aamuauringossa eivätkä ensin olisi malttaneet lähteä sisälle hoidettaviksi ollenkaan. Karvanlähtöaika oli kiivaimillaan ja hetken harjaamisen jälkeen maa oli täynnä karvatuppoja.

Sää ei olisi voinut olla kauniimpi - meitä helli upea keväinen auringonpaiste koko kahden tunnin ratsastuksen ajan. Reittimme kulki rauhallisilla hiekkateillä, kapeilla metsäpoluilla ja keväisillä pelloilla. Näimme myös vilauksen tilan villisikalaumasta :)

Katlaa haukotuttaa maaston jälkeen 

Lumi ja jää oli sulanut jo lähes kaikkialta ja tiet olivat hienossa kunnossa laukka- ja tölttipätkiä varten. Myös hevosilla oli kevättä rinnassa ja ne nauttivat maastosta selvästi yhtä paljon kuin ratsastajatkin.

Sekä hevoset että maastot olivat upeita ja tunnelma leppoisa - tulemme varmasti käymään uudestaankin! Kesällä on kuulemma tarjolla pidempiäkin maastoja ja käytössä on myös tunnelmallinen metsäkota taukoja varten.

Ekin video Islannista

Eki teki upean videon pyörämatkastaan Islannissa. Kohdassa 6:09 meidän ratsastusryhmämme ohittaa Ekin Sprengisandurilla.


 
Iceland - bike touring the highlands from Eki on Vimeo.

Mahtava Sprengisandurin reissu!

Reilu pari viikkoa sitten palasimme takaisin Islannista. Sprengisandurin ratsastusreissu oli aivan mahtava kokemus! Hevoset olivat upeita ja nopeita, maisemat sekä kuumaisen karuja autiomaassa että huimaavan kauniita jokilaaksoissa. Tapasimme vanhoja tuttuja ratsastajia ja saimme uusia hevos- ja ihmisystäviä.

Ratsastimme 370 kilometriä Sprengisandurin erämaassa eli lähes koko Islannin halki lounais-kaakko-suunnassa. Lähdimme matkaan lounaasta viimeisen maatilan luota ennen Sprengisanduria ja saavuimme kaakossa ensimmäiselle farmille erämaan jälkeen. Tästä jatkoimme vielä parin päivän matkan järjestäjien kotitilalle Saltvikiin. 9 päivän ratsastusurakka tuntui etukäteen hurjan vaativalta, mutta loppujen lopuksi se sujui yllättävän helposti ja kroppakin kesti rääkin hyvin. Vain vuoristosta laskeutumispäivä oli niin vaativa, että olimme taitojemme äärirajoilla.

Sää oli suhteellisen hyvä koko reissun ajan - vain yhtenä päivänä satoi rankemmin, aurinkoakin nähtiin monena päivänä, mutta tuuli erityisesti jäätiköiden välissä oli hyytävä.

Mukana reissussa oli 19 ratsastajaa eri maista, 4 paikallista opasta, noin 80 islanninhevosta, kokki ja Trölli-huoltoauto perävaunuineen. Ratsastimme useimmat päivät siten, että osa ratsastajista oli eturyhmässä ja osa takaryhmässä. Vapaana kulkevat vaihtohevoset liikkuivat ryhmien välissä ja niitä piti tarpeen mukaan paimentaa, että lauma pysyi kurissa ja oikealla reitillä. Hevosia vaihdettiin 2-3 kertaa päivässä ja pääasiassa etenimme koko ajan töltissä.

Nyt myös päivittäiset blogipostaukset matkan varrelta ovat valmistuneet ja niihin pääsee tutustumaan alla. Tutustu myös kuvagalleriaan. Videokooste kypäräkameran otoksista valmistuu myöhemmin.

Islantiin on päästä ehdottomasti vielä uudestaan! Päässä soi vieläkin Ridum, ridum -laulu...

Husavik - Reykjavik

Lento Reykjavikiin lähti tällä kertaa jo 9.15, joten aamulla meinasi tulla kiire pakkaamisen, aamiaisen ja ”virallisen” yhteiskuvan kanssa. Trölli vei meidät läheiselle lentokentälle, jossa jätimme haikeat hyvästit isännille.

Pieni yksityiskoneemme kuljetti meidät hyvässä säässä Reykjavikiin. Meillä oli vielä muutamia tunteja aikaa shoppailla ja käydä lounaalla.

Sitten suuntasimme Blue Lagooniin, jonne saimme tällä kertaa jonottaa sisään lähes tunnin! Oli ihanaa rentoutua lämpimässä vedessä, laittaa kasvoille hoitava naamio ja auringonpaisteessa ja siemailla allasbaarin juomia.

Saimme sovittua lentokenttäbussin kuljettajan kanssa, että hän heitti meidät lentokenttäalueella sijaitsevaan Keflavik Bed&Breakfast –majoitukseen. Seuraavana aamuna herätys olikin klo 4.20, joten menimme melko aikaisin nukkumaan. Ja sitten takaisin kohti Suomea!

Päivä 9: Akrar - Saltvik

Viimeinen ratsastuspäivä koitti ja hieman haikeissa tunnelmissa ajoimme Akrariin hevosia hakemaan.
Jäljellä oli 40 kilometrin osuus, joka oli meille tuttu jo edelliseltä vuodelta. Skarpur, jonka jalka oli edelleen kipeä ja pari muuta hevosta erotettiin laumasta ja vietiin trailerilla kotiin.

Olimme saaneet toivoa hevosia viimeiseksi päiväksi. Yritin toivoa helppotölttisiä hevosia, koska selkä oli edelleen kipeä. Sainkin ensimmäiselle osuudelle toiveeni mukaisesti Gaivan, joka tosin stressasi aika paljon laumasta ja heitteli päätään. Töltti oli kuitenkin hyvää ja helppoa. Sadulla oli toivehevonen Oulina.

Ratsastimme jokilaaksossa ja Vatnshlidin koivumetsän läpi Vestmannsvatn-järven vieressä korkealla kukkulalla. Laskeuduimme kukkulalta ja valmistauduimme ylittämään 100 metriä leveän Laxa-joen. Vettä tuntui olevan ehkä vähän vähemmän kuin edellisvuonna, mutta ylitys oli silti upea kokemus. Ylityksen jälkeen pidimme taukoa joen rannassa, jossa hevoset olivat vanhoissa kiviaita-aitauksissa.

Vaihdoimme vielä hevosia ja sain toiveeni mukaisesti Jounatanin ja Satu toivomansa Godin. Alkoi viimeinen ratsastusosuus. Kiipesimme korkean kukkulan päälle ja ratsastimme kymmenen kilometriä pehmeitä ratsastuspolkuja nummen läpi. Laskeuduimme sitten rinnettä alas, ylitimme pienen joen ja päästimme tämän jälkeen lauman ohittamaan ratsastajat. Tarkoitus oli, että lauma saisi mennä omaa, nopeaa tahtiaan kotiin. Ratsut kuitenkin hieman kuumenivat lauman ohituksesta ja niissä, erityisesti Godissa, oli pitelemistä selkään nousussa ja sen jälkeen jonkin aikaa, kunnes käännyimme ratsastamaan hieman eri reittiä loppumatkan.

Saavuimme noin puolen tunnin päästä aurinkoisessa säässä Saltvikin farmille. Jäljellä oli satuloiden ja suitsien pesu ja onneksi ne olivatkin paremmassa kunnossa kuin edellisellä kerralla! Sitten taas hot poolin kautta illalliselle, jossa oli tarjolla juhlan kunniaksi karitsan potkaa ja muita herkkuja.


Ruuan jälkeen oli vuorossa isäntien show, johon kuului hassuja asuja ja lauluesityksiä. Sen jälkeen saimme kaikki osallistumis-diplomit, joihin oli merkitty lempihevosemme ja meidät ”lyötiin Sprengisandurin ritareiksi” juhlallisin menoin. Ilta jatkui keittiödiskon merkeissä...

Päivä 8: Kidagil - Akrar

Vaativien vuoristopäivien jälkeen meille luvattiin, että loput kaksi päivää olisivat helppoja ja mukavia. Lähdimme Kidagilista kohti Godafossin vesiputousta. Tölttäsimme kivoja joenrantapolkuja Skjalfandfljot-jokea seuraillen noin tunnin verran hienossa säässä. Minulla oli uusi tuttavuus Silvera, joka oli ihan mukavatölttinen ratsu. Satu meni myös uudella hevosella, Prinsillä, joka oli nimestään huolimatta eri hevonen kuin aiempi Prins.

Vaihdoimme hevosia ja sain Skarpurin, mutta se riiputti hieman oikeaa etujalkaansa ja tutkimisen jälkeen selvisi, että jalka oli hieman turvonnut. Jouduin vaihtamaan hevosta ja koska olin tauolla tuntenut hieman alaselkäkipua, pyysin helppoa hevosta ja sain pullean Thorhallur Midill – nimisen hevosen. Se oli erittäin hidas ja halusi lähinnä ravata. Ei siis ehkä sopivin juuri selkäkipua ajatellen. Satu sai Valjandin, jolla oli jo mennyt aiemminkin.

Ylitimme ison ja syvän joen ja saavuimme upealla Godafoss-vesiputoukselle. Ratsastimme sen laidalle ja puisen sillan ylitse. Sadat turistit ottivat meistä valokuvia ja näky olikin varmasti hieno, kun 80 hevosta ylitti putouksen. Hevosille oli varattu pieni aitaus kahvilan viereen ja ne olikin hieman vaikea saada ajettua sinne, kun parkkipaikka oli täynnä autoja ja turisteja... Kävimme kahvilla ja jäätelöllä ja aikaa oli myös käydä ihailemassa vesiputousta. Olimme olleet paikalla jo edellisenä vuotena, joten jätimme putouksella käynnin väliin tällä kertaa.

Vaihdoimme vielä hevosia loppumatkan ajaksi. Selkäkipu oli yltynyt aika pahaksi ja kävely oli kivuliasta. Onneksi hevosen selässä istuminen onnistui. Sain Jounatanin, jonka Bjarni lupasi oleva Skarpur-kakkonen. Se olikin tyyliltään ja kooltaan sitä muistuttava. Ihana ja tasainen töltti! Satu meni taas Oulinalla. Ratsastimme ison kukkulan yli pehmeitä ratsastuspolkuja ja laskeuduimme seuraavaan jokilaaksoon. Laskeutumisvaiheessa tuli isohko puro, jonka yli hevoset hyppäsivät kukin omalla tyylillään. Yksi ratsastajista putosi hypyssä, samoin toinen hieman myöhemmin, kun hänen hevosensa lähti ryntäämään takaryhmästä kohti laumaa.

Tölttäsimme jokilaaksossa vielä hiekkateitä pitkin ilta-auringon paisteessa ja saavuimme Akrarin maatilalle, jonne jätimme hevoset yöksi. Päivän matka oli noin 35 kilometriä ja sujui kuulemma nopeammin kuin aiemmin.

Meidät vietiin autoilla Saltvikin kotifarmille. Oli mukavaa saapua tuttuun paikkaan ja nähdä taas kaunis meri- ja vuoristomaisema. Hotpoolit odottivat meitä kuten myös maukas illallinen. Saimme illallisen jälkeen omat Riding Iceland –t-paidat ja kaikki me, jotka olimme käyneet aiemminkin, saimme upeat Riding Iceland 66 North –fleecehupparit. Ihana tapa muistaa meitä ja upeat tuotteet!

Päivä 7: Ytri Mosar - Kidagil

 Heräsimme aikaisin ja aamupalan jälkeen suuntasimme taas autoilla kohti hevosten laidunta erämaassa. Vuoristossa oli aika aurinkoinen päivä, välillä vähän tihkutti ja näimme myös upean sateenkaaren matkan varrella. Päivän kerrottiin olevan reissun vaativin, sillä olimme laskeutumassa alas vuoristosta ja saapumassa Sprengisandurin päätöspisteeseen eli Myriin, ensimmäiselle maatilalle erämaan laidalla.

Lauma oli tässä vaiheessa jo aika villinä, koska hevoset halusivat päästä hiekan keskeltä vihreään maisemaan laiduntamaan. Sain ensimmäiseksi hevosekseni Maunin, joka minulla oli jo ollut aiemmin. Satu sai myös tutun Natanin. Mauni oli täysin erilainen kuin aiemmalla kerralla, se ei kuunnellut oikeastaan lähes mitään apuja, vaan rynni eteenpäin. Samoin Natan oli ajoittain erittäin kiihtynyt. Ensimmäisellä etapilla etenimme Mjoidalurin laaksossa joen molemmin puolin eli joen ylityksiä tuli aika monta.

Ratsastuspolku oli pehmeää hiekkaa, mutta purojen ylityksissä oli todella kapeita ja jyrkkiä kohtia, jotka olivat todella vaativia. Lauma painosti todella paljon. Yhden puron ylityksessä Mauni kompastui polvilleen jokiuomaan siten, että omat jalkani kävivät puron pohjalla. Onneksi Mauni kuitenkin onnistui nousemaan ylös ilman, että putosin kyydistä...

Tauolla vaihdoimme hevosia ja sain Skarpurin. Satukin sai vanhan tutun Godin. Ensin etenimme aamupäivän tapaan joen reunan ratsastuspolkuja ja sitten lähdimme kiipeämään vuoren yli. Upeat jokilaaksomaisemat avautuivat laakson pohjalla. Vuoren rinteen yläosassa oli upottavaa suota, johon Bjarnin hevonen yllättäen upposi rintaa myöten. Onneksi hevonen saatiin ylös suosta ja matka jatkui. Kun lähdimme laskeutumaan vuoren rinnettä alas alkoi varsinainen kaaos. Olimme Sadun kanssa eturyhmässä ja lauma vyöryi ilman ohjausta vuoren rinnettä alas omaan tahtiinsa ja ohitti koko eturyhmän. Hevosia oli joka puolella, mitään polkuja ei ollut ja jyrkässä rinteessä tunnelma oli aika kaoottinen. Godi oli onneksi erinomainen ratsu, joka löysi parhaat reitit alas. Myös Skarpur oli varovainen askelissaan ja harkitsi tiet hyvin. Onneksi kaikki pääsivät rinteen alas ja pidimme pienen tauon Isholsvatn-nimisen järven rannassa.

Seuraamme liittyi Myrin maatilan väkeä ohjaamaan laumaa ja opastamaan reittiä. Luulimme jo pahimman osuuden olevan ohi laskeutumisen jälkeen. Ratsastimme järven reunaa kulkevilla hiekkapoluilla ja lauma oli täysin villinä. Se kulki ylärinteessä ja lähti taas ohittamaan eturyhmäämme. Polku kapeni yhdessä kohdassa kapeaksi hiekkasolaksi. Olin juuri ratsastamassa siihen Skarpurilla, kun lauma alkoi vyöryä samaan kohtaan ylärinteeltä. Skarpur pysähtyi juuri ajoissa – hiekkapohja petti lauman alla ja viisi hevosta kerralla putosi kapeikkoon. Jos olisimme jatkaneet, olisi luultavasti tullut aika paha kaatuminen lauman kanssa. Skarpur siis luultavasti pelasti pysähtymisellään ratsastajia loukkaantumiselta. Jatkoimme matkaa kun suurin osa hevosista oli mennyt läpi kapeikoista. Olimme siis jääneet lauman keskelle (näin ei pitäisi ikinä olla, vaan ratsastajien tulisi olla aina etu- tai takaryhmässä). Meitä oli noin 7 ratsastajaa ja sinnittelimme lauman
keskellä, kunnes lopulta pääsimme liittymään takaisin eturyhmään.

Sitten paikalliset ohjasivatkin lauman edellä kohti Myrin maatilaa ja me ratsastajat tulimme perässä hieman myöhemmin. Ylitimme vielä melko ison ja virtaavan joen ja sen jälkeen tölttäsimme maatilalle. Täytyy sanoa, että näiden osuuksien ratsastus oli vaativin, mitä olimme koskaan kokeneet. Aiempina vuosina näissä maastoissa on kuulemma tapahtunut paljon tippumisia, jopa islantilaiset oppaat ovat tulleet alas hevosen selästä... Meillä oli siis hyvää onnea matkassa!

Vielä oli jäljellä hevosten vaihto. Tauolla Hanna toi meille kaakaota, kahvia ja ihania letturullia ja myös muutama uusi hevonen liittyi mukaan Saltvikista trailerilla tuotuna. Sain päivän viimeiselle etapille Stjarnin ja Satu Oulinan. Luvassa oli vielä noin puolentoista tunnin ratsastus lähinnä hiekkatietä ja tien vieren ratsastupolkuja Kidagilin majatalolle Bardardalurin jokilaaksossa. Oulina oli helppo ja rauhallinen hevonen, josta löytyi mukavasti vauhtia hieman pyytämällä. Stjarni oli aika kuumentunut laumasta ja ratsastin sillä sen takia ihan eturyhmän ensimmäisten hevosten joukossa.

Jouduimme yhtäkkiä pysähtymään, kun jollain ratsastajista tuli ilmeisesti ongelma satulavyön löysyyden kanssa. Kaikki huusivat kovaa stop ja Stjarni ilmeisesti hermostui tästä niin, että jatkoi kiitolaukkaa tietä pitkin muiden pysähtyessä. Yritin kaikki keinot sen pysäyttämiseksi, mutta ensin mikään ei auttanut. Taistelin ja taistelin ja lopulta sain Stjarnin siirtymään tölttiin ja sitten pysähtymään. Olimme muista varmasti yli 500 metrin päässä... Tulin alas selästä ja odotin, että muut lähestyivät ja menin sitten takaisin selkään. En halunnut, että Stjarni saisi päähänsä tehdä samanlaista soololaukkaa kohti laumaa. Täytyy sanoa, että Stjarni on todella voimakas hevonen. Sen pysäyttäminen oli niin hankalaa, että epäilin jo jonkin aikaa, että laukkaan yksinäni koko matkan majatalolle asti.

Loppumatka onneksi sujui ihan mukavasti. Perillä odotti taas illallinen ja ihana lämmin sauna.