Ekin video Islannista

Eki teki upean videon pyörämatkastaan Islannissa. Kohdassa 6:09 meidän ratsastusryhmämme ohittaa Ekin Sprengisandurilla.


 
Iceland - bike touring the highlands from Eki on Vimeo.

Mahtava Sprengisandurin reissu!

Reilu pari viikkoa sitten palasimme takaisin Islannista. Sprengisandurin ratsastusreissu oli aivan mahtava kokemus! Hevoset olivat upeita ja nopeita, maisemat sekä kuumaisen karuja autiomaassa että huimaavan kauniita jokilaaksoissa. Tapasimme vanhoja tuttuja ratsastajia ja saimme uusia hevos- ja ihmisystäviä.

Ratsastimme 370 kilometriä Sprengisandurin erämaassa eli lähes koko Islannin halki lounais-kaakko-suunnassa. Lähdimme matkaan lounaasta viimeisen maatilan luota ennen Sprengisanduria ja saavuimme kaakossa ensimmäiselle farmille erämaan jälkeen. Tästä jatkoimme vielä parin päivän matkan järjestäjien kotitilalle Saltvikiin. 9 päivän ratsastusurakka tuntui etukäteen hurjan vaativalta, mutta loppujen lopuksi se sujui yllättävän helposti ja kroppakin kesti rääkin hyvin. Vain vuoristosta laskeutumispäivä oli niin vaativa, että olimme taitojemme äärirajoilla.

Sää oli suhteellisen hyvä koko reissun ajan - vain yhtenä päivänä satoi rankemmin, aurinkoakin nähtiin monena päivänä, mutta tuuli erityisesti jäätiköiden välissä oli hyytävä.

Mukana reissussa oli 19 ratsastajaa eri maista, 4 paikallista opasta, noin 80 islanninhevosta, kokki ja Trölli-huoltoauto perävaunuineen. Ratsastimme useimmat päivät siten, että osa ratsastajista oli eturyhmässä ja osa takaryhmässä. Vapaana kulkevat vaihtohevoset liikkuivat ryhmien välissä ja niitä piti tarpeen mukaan paimentaa, että lauma pysyi kurissa ja oikealla reitillä. Hevosia vaihdettiin 2-3 kertaa päivässä ja pääasiassa etenimme koko ajan töltissä.

Nyt myös päivittäiset blogipostaukset matkan varrelta ovat valmistuneet ja niihin pääsee tutustumaan alla. Tutustu myös kuvagalleriaan. Videokooste kypäräkameran otoksista valmistuu myöhemmin.

Islantiin on päästä ehdottomasti vielä uudestaan! Päässä soi vieläkin Ridum, ridum -laulu...

Husavik - Reykjavik

Lento Reykjavikiin lähti tällä kertaa jo 9.15, joten aamulla meinasi tulla kiire pakkaamisen, aamiaisen ja ”virallisen” yhteiskuvan kanssa. Trölli vei meidät läheiselle lentokentälle, jossa jätimme haikeat hyvästit isännille.

Pieni yksityiskoneemme kuljetti meidät hyvässä säässä Reykjavikiin. Meillä oli vielä muutamia tunteja aikaa shoppailla ja käydä lounaalla.

Sitten suuntasimme Blue Lagooniin, jonne saimme tällä kertaa jonottaa sisään lähes tunnin! Oli ihanaa rentoutua lämpimässä vedessä, laittaa kasvoille hoitava naamio ja auringonpaisteessa ja siemailla allasbaarin juomia.

Saimme sovittua lentokenttäbussin kuljettajan kanssa, että hän heitti meidät lentokenttäalueella sijaitsevaan Keflavik Bed&Breakfast –majoitukseen. Seuraavana aamuna herätys olikin klo 4.20, joten menimme melko aikaisin nukkumaan. Ja sitten takaisin kohti Suomea!

Päivä 9: Akrar - Saltvik

Viimeinen ratsastuspäivä koitti ja hieman haikeissa tunnelmissa ajoimme Akrariin hevosia hakemaan.
Jäljellä oli 40 kilometrin osuus, joka oli meille tuttu jo edelliseltä vuodelta. Skarpur, jonka jalka oli edelleen kipeä ja pari muuta hevosta erotettiin laumasta ja vietiin trailerilla kotiin.

Olimme saaneet toivoa hevosia viimeiseksi päiväksi. Yritin toivoa helppotölttisiä hevosia, koska selkä oli edelleen kipeä. Sainkin ensimmäiselle osuudelle toiveeni mukaisesti Gaivan, joka tosin stressasi aika paljon laumasta ja heitteli päätään. Töltti oli kuitenkin hyvää ja helppoa. Sadulla oli toivehevonen Oulina.

Ratsastimme jokilaaksossa ja Vatnshlidin koivumetsän läpi Vestmannsvatn-järven vieressä korkealla kukkulalla. Laskeuduimme kukkulalta ja valmistauduimme ylittämään 100 metriä leveän Laxa-joen. Vettä tuntui olevan ehkä vähän vähemmän kuin edellisvuonna, mutta ylitys oli silti upea kokemus. Ylityksen jälkeen pidimme taukoa joen rannassa, jossa hevoset olivat vanhoissa kiviaita-aitauksissa.

Vaihdoimme vielä hevosia ja sain toiveeni mukaisesti Jounatanin ja Satu toivomansa Godin. Alkoi viimeinen ratsastusosuus. Kiipesimme korkean kukkulan päälle ja ratsastimme kymmenen kilometriä pehmeitä ratsastuspolkuja nummen läpi. Laskeuduimme sitten rinnettä alas, ylitimme pienen joen ja päästimme tämän jälkeen lauman ohittamaan ratsastajat. Tarkoitus oli, että lauma saisi mennä omaa, nopeaa tahtiaan kotiin. Ratsut kuitenkin hieman kuumenivat lauman ohituksesta ja niissä, erityisesti Godissa, oli pitelemistä selkään nousussa ja sen jälkeen jonkin aikaa, kunnes käännyimme ratsastamaan hieman eri reittiä loppumatkan.

Saavuimme noin puolen tunnin päästä aurinkoisessa säässä Saltvikin farmille. Jäljellä oli satuloiden ja suitsien pesu ja onneksi ne olivatkin paremmassa kunnossa kuin edellisellä kerralla! Sitten taas hot poolin kautta illalliselle, jossa oli tarjolla juhlan kunniaksi karitsan potkaa ja muita herkkuja.


Ruuan jälkeen oli vuorossa isäntien show, johon kuului hassuja asuja ja lauluesityksiä. Sen jälkeen saimme kaikki osallistumis-diplomit, joihin oli merkitty lempihevosemme ja meidät ”lyötiin Sprengisandurin ritareiksi” juhlallisin menoin. Ilta jatkui keittiödiskon merkeissä...